Ajatelkaahan, tajusin tässä päivänä eräänä, että olen saanut oliivipuuni menestymään talven
ylitse... jihuuu.
Vai nuolaisenko ennen kuin tipahtaa, vanhan sanonnan mukaan, eli toivotaan, että se
jaksaa pitää itsensä kunnossa oikeaan kevääseen asti, ettei vain nyt kehujeni jälkeen tiputa
lehtiään ja kuole.
Olen myös saanut mårbackani menestymään talven ylitse.... siispä olen tainut oppia jotakin.
Mini päivänkakkarani lasikuvun sisällä antaa lupauksen tulevasta keväästä ja
kesästä...:)))
Kotona eri projektit odottaa valmistumista. Paljon on keskeneräistä ja johonkin malliin
pitäisi saada projektit toukokuun viimeiseen viikonloppuun mennessä kun on keskimmäisemme
valmistujaiset.
Työelämään palaaminen on verottanut minua melko lailla, joten odotan innolla kevättä, jotta
saisin jälleen kiinni projekteihini.
On nimittäin tuskallista kun on monennäköistä mitä tehdä, mutta oikeastaan
mihinkään ei saa kunnolla otetta.... uh.
Kertokaa minulle käykö teille näin???
Itse olen jo miettinyt on ikä tehnyt minulle kepposen, kuvittelen usein tekeväni paljon enemmän
kuin mihin jotenkin kykenen.
Ja uskon, että kaikkeen tähän on tullut mukaan armeliaisuutta itseäni kohtaan,
otan asiat hieman eritavalla kuin esim. 10 vuotta sitten.
Olen huomannut, että ei elämä kaadu vaikka jokin juttu jäisi tekemättä.....:))
Eräänä iltana tässä, innostuin tekemään kirjoituksen pöytäämme ja
ompelin myös kaitaliinan joka sai samaisen kijoituksen molempiin päihinsä.
Näin tämä elämä täällä pakkasen ja lumen keskellä on kulkenut eteenpäin.
Toivoen ja odottaen kevättä...:)))
Oikein ihanaa tulevaa viikonloppua teille kaikille!
Lämpimin terkuin
Jaana