torstai 30. syyskuuta 2010

Pieniä asioita




Reilu viikko on kulunut niin nopeasti, etten ole edes itse huomannut ja siksipä
viime kertaisesta postauksestakin on kulunut aikaa.
Eilen innostuin siivoamaan pihaa kesäkukkasista. Lapset sain seurakseni
haravoimaan, joskin aika ajoin tuntui, että ääntä ja nahistelua oli
enemmän kuin haravointia. Ja välillä vaahteran lehdet lentelivät heiltä ilmaan
enemmän kuin kottikärryihin. Mutta oli silti mukavaa katsoa kun
sisarukset nauroivat ja ilakoivat yhdessä....
niin ja menihän ne lehdet sitten lopulta kompostiin







Oliivipuun toin sisälle pakoon yöpakkasia.
Ja nyt mietin minne sen laittaisin, jotta saisin sen menemään talven ylitse.
Kertokaahan minulle missä itse säilytätte oliivipuutanne, onko se ihan huonetilassa vaiko
jossakin viileämmässä??


Runkoruusuni kaadoin ruukuista maahan ja kasasin niiden päälle lehtiä ja
heti lumen tultua kasaan lunta, niin katsotaan josko saan ne menestymään talven yli ja
voin jälleen ensi keväänä laittaa ne ruukkuihin.....
siis pientä kokeilua.



Vielä sain leikata muutaman ruusun oksan sisälle pöydälle ilostuttamaan itseäni.


Illalla kävin tyttärieni kanssa elokuvissa katsomassa suomalaisen
elokuvan Prinsessa.
Kannattaa käydä katsomassa, elokuvahan kertoo Anna Lappalaisesta
eli Prinsessasta, hänen elämästään Kellokosken sairaalassa.

Elokuvan jälkeen mietin jälleen miten paljon meidän oma suhtautumisemme
elämään vaikuttaa kaikkeen.
Olipahan tilanne mikä tahansa elämässä kunhan säilytämme positiivisen elämän
asenteemme ja elämän uskomme niin selviämme monesta.
Ja toisaalta miten me ihmiset olemme tehneet raamit monelle
asialle, miten erilailaisuus peloittaa ja saa meidät varautuneiksi.

Miksi me ihmiset emme voi olla hieman suvaitsevampia toisiamme
kohtaan, niin.... miksi mieluummin puhumme pahaa kuin hyvää.
Sillä olisihan elämä paljon parempi paikka elää kunhan tukisimme
toinen toisiamme ja olisimme suvaitsevampia erilaisuudelle
 ja toinen toisillemme.

Näillä ajatuksilla toivottelen mukavaa torstaita!!!

Lämmöllä Jaana


maanantai 20. syyskuuta 2010

Viikonlopun kivi töitä

Viikonloppu kului kivitöissä eli pihamme käytävät
saivat pintaansa kivituhkan ja liuskekivet.
Ja voitte uskoa, että kropassa tuntee
tehneensä kaksi päivää fyysistä työtä.

Mukavaa oli touhuta ulkona koko perheen
voimalla ja hauskaakin oli....:))



Tästä kaikki alkoi kahdesta isosta kasasta
kivituhkaa ja isoista kasoista liuskekiviä.






Pihassamme on kauniit ruskan värit,
kun pihlajamme on laskenut maahan
lehtensä.











Tässä syntynytttä valmista käytävää.




Ja tässä vielä keskeneräistä eli
vielä työtä.......





Sisällä filippa pelargonia on tehnyt itsensä
täytyyn nuppuja, joten
en malta mitenkään viedä sitä
vielä talvilevolle.

Onko teillä jollakin muuten tietoa, koska pelargoniat
pitäisi viedä talvilevolle???



Mukavaa maanantaita!!

Jokainen voi tulla onnelliseksi,
jos ei etsi onnea ulkopuoleltaan,
vaan itsestään.

Seneca

Lämmöllä !!
Jaana 


torstai 16. syyskuuta 2010

Omenapiirakkaa...:)))


Pihalla sataa vettä, siis hyvin syksyinen ilma.
Tällaisella kelillä on niin ihanaa istua kotona sisällä lämpimässä,
tarttua kutimeen ja sytyttää kynttilä.


Tällä hetkellä neulominen on intohimonani. Huomaan
suunnittelevani jo joululahjoja...... ja pianhan tässä jo
joulussa ollaan.
Siispä minun läheiseni saavat varautua pehmeisiin
paketteihin.

Itse kävin tänään taas tervehtimässä terkkarin naisia.

Kun työpäiväni jälkeen oli pakko hakea apua ahdistukseen
eli kävin hengittämässä spiraa.
Onneksi voin taas systyttää kynttilät sillä huonoimpina hetkinä
en sietänyt niistä lähtevää tuoksua, vaikka kaikki kynttilät olivat
tuoksuttomia.






Nyt ajattelin ilahduttaa perhettäni helppo tekoisella
omenapiirakalla.
Tässä teille ohje siihen, jos innostutte tekemään (Kuvaa
ei valitettavasti vielä ole kun vasta aloitan teon)


Omenapiirakka;
3 munaa
2dl sokeria
Vatkataan vaahdoksi
n. 3dl vehnöjauhoja
2tl leivinjauhetta
sekoita keskenään
1dl sulatettua voita
Lisää vuorotellen jauho seos ja rasva.

Päälle;
omenalohkoja
kanelia ja
sokeria


Mukavan nautinnollisia hetkiä!!!

Lämmöllä Jaana


tiistai 14. syyskuuta 2010

Kaaosta työhuoneessa



Perjantai illalla saimme keskimmäisen lapsemme kotiin matkaltansa.
On niin ihanaa kun on perhe jälleen koossa.
Sen kunniaksi teimme nuorimmaisemme kanssa yhdessä
ruokaa.
Lämpimiä voileipiä, kanasalaattia ja ruusukaalia pähkinöiden kera
höystettynä chilikastikkeella.
Ja jälkiruuaksi suklaakakkua.
Niin sitten istuimme yömyöhään nauttien toistemme seurasta .







Uuden alkavan viikon projektina minulla on ollut työhuoneeni, jossa
tällä hetkellä vallitsee kaaos.
Työhuone sijaitsee kellarikerroksessamme.

Vanha hyllykkö poistettu, vanha tiiliseinä on tarkoitus putsata ja levittää
väritön lakka päälle, jotta helpompi puhdistaa

Myös vanhat tasot lähtevät ja tilalle uusi systeemi.....
siis projektia riittää.

Kiskovalaisin katossa säilyy ... siis ripaus 90 lukua,
verhot muuttuu, uudet jo tehty....


Tässä vielä kuvaa vallitsevasta kaaoksesta......


Laitan teille kuvaa huoneesta myöhemmin, jahka olen
saanut projektini valmiiksi.


Tänään aurinko lämmitti meitä säteillään ainakin täällä pirkanmaalla
ja pihamme vaahtera levitti väriloistoaan.
Katsellessani sitä väriloistoa, ajattelin, että kyllä myös syksy
on upeaa aikaa.

Syksyn lämpimin terveisin
Jaana

torstai 9. syyskuuta 2010

Perjantaissa ollaa....:))







Niin taas ollaan perjantaissa..... mihin katoisi taas tämä viikko...:))
Tänään näytän muutaman kuvan pihastamme, joka tosiaankin on vielä pahasti kesken
eli käytävät, jotka tässä vielä ovat hiekalla saavat nyt viikonloppuna
liuskekivet ja kivituhkan pintaansa.




Heinäseipäistä tekemästä kaaresta puuttuu vielä portti, joka sekin on
teonalla.




Ja tässä näkyy kalliomme joka lähtee pihamme reunasta kohoamaan ylös.
kuvassa näkyy myös terassimme, joka sekin odottaa vielä väri pintaansa,
mutta saa sen vasta ensi keväänä, jotta on kuivounut tarpeeksi.
Väriksi olen suunnitellut tumman harmaata, ottaen huomioon,
että harmaa kallio aukeaa sen takaa.


Tässä siis muutama kuva meidän vielä niin keskeneräisestä pihasta.


Loppuun vielä kiitos Annelle, Peltoharjulle,
jolta sain tunnustuksen. Olen hieman huono lähettämään näitä tunnustuksia eteenpäin.
Nyt kuitenkin lähetän tunnustuksen Tytille, Taivaanrannanmaalariin.

Ja samalla KIITÄN TYTTIÄ taas niin mukaavasta tapaamisesta eilen, KIITOS!!!
On aina niin ihanaa tavata ystäviä, ja jutella heidän kanssaan.





Ja haasteeseen kuului kertoa 7 asiaa itsestään....
Mitähän sitä sitten kertoisi....

1. Olen hyvin sosiaalinen, kuitenkin olen pohjimmiltani hieman arka ja ujo, siksi kaipaan
myös hiljaisuutta.

2. Pahoitan herkästi mieleni kovista inhottavista sanoista. Siksi pyrin aina harkitsemaan omat
sanani tarkasti. Jo äiti opetti meille lapsina,että sanat ovat vahva ase ja ne pitää harkita tarkasti.

3. Rakastan perhettäni puolisoani, 2tytärtäni ja poikaani. Perheeni on minulle todella tärkeä
ja olemmekin hyvin perhekeskeinen perhe. Nautimme yhdessä tekemisestä ja yhdessä
olemisesta.

4. Viihdyn kotona
Kylässä hyvä, mutta kotona paras

5. Elävät kukat ovat minulle tärkeitä
Jos sinulla on pari lanttia,
osta leivän lisäksi kukka.
Leivän ostat syödäksesi.
Kukan kertomaan
että elämä on elämisen arvoinen.
Kylli Kosken, jonka muistamme Kylli-tätinä, elämänfilosofia kirjasta.

6. Minusta on tullut teen juoja, ja nimenomaan vihreän teen.
Teeni minun pitää saada juoda isosta teekupistani, pienellä tilkalla hunajaa
höystettynä.

7. Käsillä tekeminen on aina ollut minun juttuni. Milloin kudon, neulon, teen hopeatöitä,
helmitöitä, lasitöitä, tapetoin, nikkaroin jne.
Se on ollut myös tapani rentoutua, olla kiinni hetkessä, nauttia tekemisestä juuri
siinä hetkessä.

Tässä siis 7 asiaa minusta.

Loppuun vielä pieni pätkä Kylli Kosken elämän filosofia kirjasta;
"Elämäni tärkein opetus on ollut, ettei mitään saa rakastaa omanaan.
Kaikesta täytyy osata luopua.
Ellei ihminen opi elämässään luopumaan, hän katkeroituu.
Ei mikään ole tässä maailmassa ikuisesti kestävää ja pysyvää.
Marmorikin murenee aikojen kuluessa."

Niin totta, mutta niin vaikeaa.....
Eli koettakaamme elää hetkessä tässä ja nyt ja nauttia siitä!!!

Lämmöllä ihanaa viikonloppua toivottaen
Jaana

maanantai 6. syyskuuta 2010

Romupyörän romantiikkaa...:))



Romujen romantiikkaa.....:)))
Vanha pyöräni, jonka sain veljen pojantani.
Valitettavasti pyörästäni puuttuu etupyörä. Ystävällisesti
muutama tuttavani, jotka omaavat isot varastot lupasit etsiä,
josku pyöräni saisi etupyörän.
Jään odottamaan ja toivomaan, että sellainen löytyisi.




Niin tänään minut passitettiin ulkotöihin ja mikä sen hienompaa
kun ilma oli mitä upein.
Minä kun omaan tuon mukavan vaikean astman ja puolisoni
alkoi isontamaan olohuoneen ja eteisen, tai oikeastaan entisen eteisen,
välistä oviaukkoa.
Ja vanha kun talomme on niin seinää purettaessa tulee seinän
välistä melkoinen määrä sahanpurua.
Ja löytyihän sieltä nytkin jonkun  naikkosen lahkeelliset alushousut eli kaikkea
voi tulla vastaan.


Joten minä kävin hieman istutuksia lävitse........






..........ja istutin hieman lisää.
Olen pitkään miettinyt,että
haluan istuttaa jotakin pihastamme nousevaa kalliota vasten
ja niinpä sitten hain tänään kaksi jasminen alku ja
siinähän nuo nyt sitten ovat toivottavasti lähtevät hyvin alkuun.


Ja tältä alkoi näyttää sisällä..........



Seinä ja sahanpuru jo ehtineet lähteä ennenkuin minut päästettiin kuvaamaan.



                             Näyttihän avaralta ja isolta aukolta, mutta minä tykkään.  
                              Huomenna edessä loppusilauksen laitto.

                            Mukavaa, jälleen, uutta viikkoa.
                            Ja nautinnollisia syyspäiviä sillä nyt ilmat jälleen
                            hellii meitä siis nautitaan niistä!!!

                                                   Lämpimin ajatuksin...:))
                                                   Jaana

                                                  

lauantai 4. syyskuuta 2010

Minä pieni urhea nainen....:))


Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikkille!!
Eilinen tuuli on hieman laantunut, joten tänään on mahdollisuus
mennä nauttimaan syksyisestä ulkoilusta ja metsästä.
Ensi viikolla meille luvattiin antaa vielä pieni viite kesästä,
mikäli vain ennusteet pitävät paikkansa ja lämpötiola nousee 20 asteeseen.


Kudin on menneellä viikolla jäänyt lähes kiinni käteeni, odottaa
minua aina sohvalla ja  joka kerta kun kävelen sen ohitse
huomaan istahtavani kutomaan muutaman rivin.
Yläkuvassa valkoinen bolero, joka oli muuten todella helppo ja nopea tehdä. Malli Novitan uusimmasta lehdestä.
Lisäksi olen saanut valmiiksi jo kaulaan kierrettävän "huivin" ja pipon. Nyt mietinkin jo seuraavaa työtä, mikä se sitten lieneekin, katsotaan.
Olen siis jäänyt täysin koukkuun kutomiseen!!







Kotona onkin sitten tapahtunut hyvin vähän mitään. Meillä kun lähes koko perhe on sairastanut flunssaa, eli kaikki kääriytynyt torkkupeittojen sisään väsyneenä yskien.


Ruokailuhuoneen valkoiset kynttilänjalat saivat pintaansa uuden värin,-mustan-.
Huomaan lisääväni vaaleaan sisustukseeni pieniä palasia tumman harmaata ja mustaa.
Ja vaihtuihan rokailuhuoneen yhden seinän tapetti kesällä Sandbergin valko/tummanharmaaseen  köynnös tapettiin.
Jota tässä aina välillä katselen ja mietin onkohan liian levoton minun makuuni ??
Mutta siinähän tuo nyt on!




Kaiken tohinan keskellä useimmiten unohdamme pitää huolta, itsellemme tärkeästä henkilöstä, nimittäin ITSESTÄMME!!
Nyt lopetankin Eeva Kilven sanoin;

Nukkumaan käydessäni ajattelen;
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun; Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Siis muistakaamme pitää myös itsestämme hyvää huolta!!Lämmöllä !!
Jaana