Olen matkalla..:))

Pitkästä aikaa tervehdys teille kaikille!!

Ja pahoitteluni, että niin pitkä aika on vierähtänyt, etten ole edes piipahtanut täällä.

Mutta niinkuin tiedätte elämä tuo tullessaan monen moista, arvaamatontakin.

Kevättäja kärpäsiä odotan niin kovasti, etten tahdo mitenkään enään jaksaa tuota lunta

joka edelleen sitkeästi sataa alas taivaasta.

Minä haaveilen tulppaneista, esikoista, helmihyasinteistä ja kaikista muista

kevään kukkasista.

Ehkä odotukseni tässä päivänä, jonain palkitaan....:))

Olohuoneemme seinälle ilmeistyivät siskoni mieheltä peuransarvet.

Ja näistä sarvista on perheessämme hieman keskusteltu, keskimmäisen lapseni  mielestä

ne ovat kaikkea muuta kuin kauniit..... kuvottavat, hän sanoo.

Minun silmääni ne istuvat tuolla, mutta katsotaan kuinka peuransarvien käy.

Lähtevätkö ne kotoa kentis mökille.....

Vallilan valokuva kankaasta teimme taulun, joka saa paikkansa rappukäytävästä.

Kuvan valokuva on otettu 50-luvulla, jossa neljä sisarusta tai kaverusta kulkee käsikädessä.

Minulle kuvalla oli symbolinen merkitys, eli se kolahti .

Joten tuo kuva oli saatava jonnekin kotiini ja niin siitä sitten syntyi taulu.

Tällä pienellä piipahduksella toivon teille kaikille ihanaa kevään odotosta!!

Ja koetan lähiaikoina päästä lukemaan kaikkia ihania kirjoituksianne..:))

Olen matkalla....

Elä jokainen päivä

kuin olisit kiipeämässä vuorelle.

Vilkaisu huipulle silloin tällöin

auttaa sinua muistamaan päämääräsi,

mutta kauniita maisemia avautuu

jokaiselta pysähdyspaikalta jo paljon

ennen päätepistettä.

Kiipeä hitaasti mutta varmasti,

jokaisesta ohikulkevasta

hetkestä nauttien;

ja lopulta näkymät huipulta

palkitsevat uurastuksesi

Lämmöllä Jaana