Tänään pistän teille kuvia olohuoneen piirongistani ja sen päällä olevista esineistä, jotka vaihtuvat aina aika ajoin. Niinkuin kävi tänä viikonloppuna, kuljin patsaiden ja kynttilänjalkojen kanssa pitkin kotiamme.Kiikaritkin saivat kokeilla eri paikkoja, mutta päätyivät myös lopulta piironkimme päälle.
Samalla innostuin myös siivoamaan piirongin sisämystä ja voitte uskoa siinä kuluikin sunnuntai ilta. Istuin monta tuntia lukien ja katsellen valokuvia, ajatelma kirjojani, päiväkirjaani ym. Siivotessa löysin myös kirjoituksen mummon piirongista. Olen ottanut kirjoitelman talteen Aamulehdestä ja se on pastori Matti Huotarin kirjoittama.
Tässä kirjoitelmassa oli koskettavaa, jotakin tärkeää. Ja niinpä päätin kirjoittaa teille tähän tänään pätkän tästä.
Siis pätkä Matti Huotarin kirjoituksesta, mummon piironki;
Muistatko mummola vierailut? Minun mieleeni ne nostavat tuoksuja ja tunnelmia, kaikki lämpimiä ja turvallisia. Muistan erityisesti mummon piirongin. Vierailuihin liittyi rituaali: oli odotettava suuren piirongin edessä, kunnes mummo tuli avaamaan jonkin salaisuuksien lokeroista ja antamaan sisältä löytyvän karamellin. Olin viettänyt monta pitkää hetkeä kiiltäväntumman, salaperäisen lipaston edessä ja katsonut tarkkaan sen heloitukset ja kaiverrukset. Muistan myös piirongin päällyksen: riveittäin valokuvia, vanhoja mustavalkokuvia hopeakehyksissään ja uusia värillisiä puisissa raameissaan.
Kerran kysyin:"Mummo, miksi nuo kuvat ovat tuossa päällä?"
Mummo kertoi joka ilta käyvänsä piironginpäällyksensä läpi. Hiljaa mielessään hän rukoilee jokaisen ihmisen puolesta. Mummoni vastaus painui sydämeeni, sillä huomasin piirongin päällä omat vanhempani ja sisarukseni ja myös oman kuvani. Ensimmäisen kerran eläissäni sain kuulla jonkun rukoilevan minun puolestani-siunaavan minua. Se oli tärkeä hetki.
Tehdään mekin tärkeitä hetkiä elämään
Sydämellä -Jaana-