SYYSKUU HÄÄMÖTTÄÄ

Kiitos kaikkille ihanille, jotka olette viime kirjoitukseeni kommentoineet, haluan vielä KIITTÄÄ ja HALATA teitä. Kommenteillanne on ollut minulle suuri arvo ja merkitys, KIITOS!!!
Ja kiitos vielä niistä sähköposteista, joita olen saanut!!

Maanantai aamu sarastaa ja on taas aika uuden päivän ja uuden viikon.
Aloitan päivän aamulla aikaisin leipomisella, juustoteeleipä taikina odottamaan siksi aikaa kun mustikkapiiras on uunissa.

Asiani ovat sekaisin kuin tuuliviiri, mutta minulla on tänään niin uskomattoman hyvä olla, on mitä ihanin aamu.

Välikommenttina pitää sanoa, että huomioikaa kaunis talouspyyhkeeni, joka on ystäväni Tytin käsialaa. Kiitos Tytti vielä kerran sinulle siitä ja upeasta pussista, jonka sinulta sain taannoisella vierailullasi. Niinkuin saan kiittää sinua Tytti monesta muustakin asiasta, jo siitä että olet ystäväni ja olet olemassa, KIITOS!!



Kun sain teeleivät uuniin olikin mustikkapiirakka jo
valmista ja sain aloittaa aamuni mustikkapiiraalla ja
teellä. Mikä sen parempaa!!
Nyt olikin aika mennä herättämään lapset kouluun,
sillä kello läheni seitsemään.
Heidän oli aika aloittaa uusi päivä, uusine juttuineen.











Jos ja kun joku teistä haluaa koettaa tätä helppoa marjapiirakan ohjetta niin tässä olkaa hyvä;
Taikina;
1dl sokeri
150g margariinia tai voita
sekoita nämä kuohkeaksi
ja lisää
1tl leivinjauhetta
3dl vehnäjauhoja

painele taikina vuuan pohjalle

päälle;
1prk kermaviiliä
1 muna
0,5 dl sokeria
2tl vaniljasokeria
n. 7dl marjoja

levitä marjat ja päälle
kermaviikiseos
uuniin n. 200 astetta

Nautinnollisa hetkiä!!

Loppuun vielä Tommy Tabermanin sanooin muistakaahan mikä on elinehto;
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa.
Kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto;
Elinehto;
Värisee sielua
ei saa tallata!

Lähenevän syyskuun tunnelmin ja tulevasta syksystä nauttien!!
Lämmöllä Jaana

Kertokaa minulle....:))

Torstai on toivoa täynnä vai onko............:))
Nautin aamu teeni ruokailuhuoneen pöydän vieressä, jonne sytytin itselleni kynttilän
antamaan valoa ja lämpöä hieman kylmään aamuun.





Niin taas ollaan sairaslomalla, ehdinhän olemaan töissä reilut kolme päivää.
Olen päättänyt etten puhu liian henkilökohtaisista asioistani blogissani, mutta nyt minun on aivan pakko kysyä teiltä, joille sairaus on astunut niin hallitsevaksi, ettette pysty tekemään työtänne. Ja jolle olemassa olevat työympäristöt eivät sovi.
Miten olette selvinneet siitä kaikesta, mistä olette löytäneet oikeat polut jatkaaksenne eteenpäin.
Itse olen, niinkuin jo viime postauksessa sanoin, kuin tienristeyksessä tiedän, että nyt olen tullut tämän tieni päähän, niinkuin lääkärinikin on sanonut.
Mutta olo on kuin matto olisi vedetty omasta työelämästä pois alta.

Olisin niin iloinen jos haluaisítte kertoa omasta kokemuksestanne minulle.
Ehkä saan itselleni jonkin punaisen langan pätkän.
Voitte kertoa sen myös sähköpostilla jaana@sisustuspalvelutaburetti.fi.






Kollaasi eteisestäni, musta iso peili on mieheni pappan veljen tekemä eli ikää sillä on jo kunnioitettavat vuodet.

Sovitusnuken päällä on isomummoni takki, jolla myös on ikää, mutta joka on niin hyvässä kunnossa. Ja mikä kangas takissa on ja mitä käsityötä.
Takkia meinaan itse käyttää erinäisissä tilaissuuksissa .
Pihassa kukkineen laventelin talletin tekemääni sydän kranssiin .


Syksyisen ihanaa viikonloppua kaikille toivottaen

Lämmöllä Jaana

Elämän taitekohdassa

On hetkiä, tilanteita kun elämä laittaa meidät hiljaiseksi, seinää vasten ja tulee kysymys mitä nyt?

Itse elän tällä hetkellä tällaista aikaa. Päässä pyörii ajatukset ja keskittyminen sekavaa

Kumpa saisi käteensä kristallipallon, jonka avulla tietäisi mitä tehtävä, minnepäin mentävä.

Näin vielä aikusenakin näinä hetkinä tulee halu käpertyä äidin kainaloo, niinkuin lapsena, hakemaan turvaa.

Toivon, että asiat hiljalleen alkaisivat selkiytyä. Tiedän myös omaavani hieman liian hätäisen luonteen, haluasin selvittää asiat aina heti tässä ja nyt. Ja aina vain se ei ole mahdollista.

Taisihan tulla hieman melankolinen postaus.... mutta kuvaa ehkä tämän hetkistä mielialaani.

Postauksessani käyttämäni kuvat ovat poikani ottamia kesän Räisälän reissulta.

Omasta mielialastani huolimatta toivotan kaikkille mitä ihaninta keskiviikko päivää!!

Lämmöllä Jaana

Vielä kesän tunnelmissa...:))

Hiljalleen kesä alkaa kääntymään syksyyn.
Kesä alkaa olla muistoissa ja on aika valmistautua syksyyn ja tulevaan talveen.
Etsiä kynttilät pöydille, hakea torkkupeite esiin ja kudin johon voi tarttua aina sopivina illan
hetkinä.
Mennyttä kesää voi muistella hymyssä suin syksyn viimaisina hetkinä, kaivaa esiin kuvat
katsella niitä, sulkea silmät ja tuntea auringon lämmön.


Etsin teille muutaman kuvan nähtäväksi tältä kesältä.
Vaikka paljon tuli touhuttua kotona ja kodin keskeneräisissä jutuissa, teimme muutaman
mukavan reissun mieheni, perheemme ja ystäviemme kanssa.
Yksi niistä oli Kööpenhaminan matka, jolla olimme minä ja mieheni sekä lapsuuden ystäväni
miehensä kanssa.


Tässä siis me lapsuuden ystäväni ja minä Kööpenhaminan tunnelmissa.

Paljon olisi ollut kauniita maisema, rakennus kuvia Kööpenhaminasta ottettuna, mutta tämän kuvan halusin teille näyttää.

Mökki reissullamme poikkesimme perheeni kanssa Kokemäellä sijaitsevaan Karimaan puutarhaan, jossa olen viimeksi käynyt joskus lapsena.

Sinne suosittelen, jos vain joskus ajelette satakunnassa poiketkaa ja ihailkaa. Niin paljon kaunista katsottavaa.

Sitten kesän pappa tunturi tapahtumasta.... niin siinä huristelemme minä ja mieheni perä kanaa.

Ajoimme päivän aikana 72km ja kyllä meillä oli mukava reissu. Mukana n. 25 ystävää.

Ja ensi viikonloppuna meillä onkin yhden heistä mökillä mopokauden päättäjäiset.

Tässä siis minun muistojani menneeltä kesältä.
Minkälaisia muistoja teillä on siitä????
Olisi mukavaa kuulla.... kertoilkaahan.

Ja loppuun vielä muutama kuva niin kesken eräiseltä pihaltamme.

Mukavaa sunnuntai päivää kaikkille toivotellen!!

Vielä kesän tunnelmissa

Jaana

Puikkojen kolinaa

Sairaslomani jatkuu vielä tämän viikon, joten edelleen otetaan hiljalleen.
Tänään innostuin leipomaan lapsille heidän
lapsuusaikansa herkkua, jonka me olemme nimenneet "möötiksi" vanhimman tyttäremme sanonnan mukaan.
Niin ja maistuihan se myös minulle, pienenä palasena, päiväteen seurana.


Jos innostutte kokeilemaan kyseistä leivonnaista tässä teille ohje;
2 munaa
3 dl sokeria vatkaa nämä kuohkeaksi
4,5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
150 gr sulatettua marjariinia
1,5 dl maitoa
sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri
lisää vuorotellen sulatetun margariinin kanssa ja lopuksi maito.
Paista 200 astetta n. 10 min.

Päälle jäähtyneeseen piirakkaan;
3 dl tomusokeria
4 rl kahvia
4 rl sulatettua margariinia
1 rk kaakaota




Olen tuntenut oloni hieman paremmaksi mitä viime viikolla. Olen jaksanut jo pieniä hetkiä touhuta jotakin. Tosin väsymys joka tulee pintaan on niin totaalista, ettei edes nukkuminen auta siihen.
Aikaa on ollut ajatella ja miettiä elämän menoa.
Kaivoin myös kutimen esiin ja niistä syntyikin jo mustat palmikkoneule säädystimet syksyä varten ja nyt on teon alla pitkävartiset lapaset raitalangasta tyttärelleni


En muistanut kuinka ihanaa on tarttua puikkoihin ja antaa ajatusten lentää.




Lupasin näyttää teille vielä pieniä palasia keittiöstäni.....:))))
Siis tässä olkaa hyvä, palanen sieltä ja toinen täältä.

Ulkona laventelini ovat pian täydessä kukassa, odotan niitä jotta saan poimittua ne tuoksumaan keittiööni.

Tässä Kööhenhamista ostamassani astiassa muutama laventelin kukka odottamassa kavereitansa.

Ulkona paistaa jälleen aurinko, vaikka aamu olikin tänään viileämpi muita.

Siis nautitaan vielä upeista päivistä ja auringosta!

Mukavia hetkiä kaikille!!

Jaana

Elokuisia kuulumisia

Niin se on kesä hiljalleen taittumassa syksyn puolelle, mutta upeaa on ollut, voiko muuta sanoa!!
Meillä vietettiin sunnuntaina nuorimmaisemmen rippijuhlia, joihin valitettavasti itse en
kunnolla pystynyt osallistumaan. Sillä aivan maagista lauantaina tunsin itseni vielä
aivan terveeksi ja touhusin myöhään yöhän laittaen kaiken valmiiksi.
Sunnuntaina herätyäni tunsin heti, ettei kaikki ole kunnossa. Olin niin kipeä, etten pystynyt
nousemaan ylös sängystä ja niinhän se sitten selvisi olin sairastunut keuhkokuumeeseen ja nyt saan tippana suoraan suoneen antibioottia. Niin se on elämä yllätyksiä täynnä, koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan.
Vielä tulehdusarvo korkealla, mutta eiköhän se siitä kun keho saa lääkettä


Niinpä päätin sitten täällä levätessäni koettaa päivittää pitkästä aikaa blogiani.
Jos tekstini jotenkin sekavampaa tai virheitä antakaa anteeksi.





Paljon on tapahtunut kuluneina kuukausina.
Myöskodissamme on tapahtunut muutoksia;
Ruokailuhuoneemme tapetti on muuttunut samoin kuin huoneen muiden seinien maali.






Myös keittiömme on muuttunut.
Tässä muutama kuva keittiöstä ennen ja jälkeen muutosten.
Keittiössä olen käyttänyt eri toimittajia; kaapistot omasta paikasta, avohyllyt omasta ja tasot omasta.
Sain keittiöstä näin juuri sellaisen kuin halusin.

Niin ja eihän se keittiö remonttikaan sujunut ilman tapaturmia..>>>

Niin minäpä tietenkin tipuin keittiöjakkaralta ja vasen käsi kipsissä neljä viikkoa.

Eli kyllä on taas tapahtunut.

Myös olohuoneemme tapetti on muuttunut ja pihamme on saanut uuden terassin, mutta niistä sitten myöhemmin.

Ja näette vielä lähikuvia keittiöstäni, kunhan pääsen vain kuvailemaan.

Nyt on aika ilta tiputuksen, joten

Ihania elokuisia päiviä kaikille,

nauttikaa vielä niin upeasta luonnosta!!

Lämmöllä Jaana