tiistai 23. syyskuuta 2008

Surun päivä

Tänään minun piti pistää teille alkujaan aivan jotakin muuta kuvaa mitä nyt pistän
ja kirjoittaa aivan jostakin muusta kuin nyt kirjoitan.
Mutta tämä päivä on pistänyt mielen hiljaiseksi ja jättänyt kysymään miksi?

Aina ei pieni ihminen voi ymmärtää tapahtumia tai niiden tarkoitusta.
Tänään on varmasti monella noussut pintaan monia ajatuksia, tunteita.
Ja voin vain koettaa ajatella niiden ihmisten tuskaa.

Toivon sydämestäni voimia ihmisille siellä ja meille kaikille, jotta jaksamme uskoa
hyvään huomiseen!!!
Ajatuksin Jaana

5 kommenttia:

H ennA kirjoitti...

järkyttäviä uutisia ja niin pian edellisestä tapahtumasta..

Hiljaiseksi vie...

Tiina kirjoitti...

Kyllä vaan nämä eiliset uutiset pysäyttivät ja laittoivat taas miettimään tämän elämän omituisuuksia...

Marja Kristiina kirjoitti...

Tuntuu niin kummalliselta. Minkälaiseen maailmaan lähetän lapseni? Miten voin kertoa hänelle, että koulu on hyvä paikka? Miten pystyn pitämään hänet turvassa?

taburetti kirjoitti...

Samoissa ajatuksissa olen täällä.
Nuorikkoni eilen kysyikin, että koskahan meidän koulussa tapahtuu jotain. Ja keskimmäinen 16 v. totesi, ettei ole mitään ihmeellistä kun niin moni nuori voi niin huonosti, hänkin tietää kuulemma kaveri porukasta.
Tämä kaikki laittoi kyllä miettimään, mitä olisi tehtävä ja pian.
Miksi niin monet nuoret voi niin huonosti, onko elämä muuttunut liian kovaksi????
Paljon kysymyksiä ja ajatuksia ja pelkoa heräsi minussa.

Jaana

jaana kirjoitti...

Nuorisotyön ammattilaisena olen monta kertaa kollegojen kanssa pohtinut, että mitä pitää tapahtua ennenkuin päättäjät tajuavat, että nykyaika vaatii nuorilta ja lapsilta aivan liikaa, ja että tarvittaisiin todella paljon lisäresursseja nuorten ongelmiin tarttumiseen ja heidän auttamisekseen. Tämäkö se tarvittiin. Taas.