torstai 30. syyskuuta 2010

Pieniä asioita




Reilu viikko on kulunut niin nopeasti, etten ole edes itse huomannut ja siksipä
viime kertaisesta postauksestakin on kulunut aikaa.
Eilen innostuin siivoamaan pihaa kesäkukkasista. Lapset sain seurakseni
haravoimaan, joskin aika ajoin tuntui, että ääntä ja nahistelua oli
enemmän kuin haravointia. Ja välillä vaahteran lehdet lentelivät heiltä ilmaan
enemmän kuin kottikärryihin. Mutta oli silti mukavaa katsoa kun
sisarukset nauroivat ja ilakoivat yhdessä....
niin ja menihän ne lehdet sitten lopulta kompostiin







Oliivipuun toin sisälle pakoon yöpakkasia.
Ja nyt mietin minne sen laittaisin, jotta saisin sen menemään talven ylitse.
Kertokaahan minulle missä itse säilytätte oliivipuutanne, onko se ihan huonetilassa vaiko
jossakin viileämmässä??


Runkoruusuni kaadoin ruukuista maahan ja kasasin niiden päälle lehtiä ja
heti lumen tultua kasaan lunta, niin katsotaan josko saan ne menestymään talven yli ja
voin jälleen ensi keväänä laittaa ne ruukkuihin.....
siis pientä kokeilua.



Vielä sain leikata muutaman ruusun oksan sisälle pöydälle ilostuttamaan itseäni.


Illalla kävin tyttärieni kanssa elokuvissa katsomassa suomalaisen
elokuvan Prinsessa.
Kannattaa käydä katsomassa, elokuvahan kertoo Anna Lappalaisesta
eli Prinsessasta, hänen elämästään Kellokosken sairaalassa.

Elokuvan jälkeen mietin jälleen miten paljon meidän oma suhtautumisemme
elämään vaikuttaa kaikkeen.
Olipahan tilanne mikä tahansa elämässä kunhan säilytämme positiivisen elämän
asenteemme ja elämän uskomme niin selviämme monesta.
Ja toisaalta miten me ihmiset olemme tehneet raamit monelle
asialle, miten erilailaisuus peloittaa ja saa meidät varautuneiksi.

Miksi me ihmiset emme voi olla hieman suvaitsevampia toisiamme
kohtaan, niin.... miksi mieluummin puhumme pahaa kuin hyvää.
Sillä olisihan elämä paljon parempi paikka elää kunhan tukisimme
toinen toisiamme ja olisimme suvaitsevampia erilaisuudelle
 ja toinen toisillemme.

Näillä ajatuksilla toivottelen mukavaa torstaita!!!

Lämmöllä Jaana


11 kommenttia:

Merja K kirjoitti...

Minäkin haluaisin käydä katsomassa tuon elokuvan ja hienosti kirjoitit suhtautumisesta. Olen täysin samaa mieltä kanssasi :)

Mukavaa syksyistä viikkoa!

Krisse kirjoitti...

Minulla oliivipuu kuoli kun se talvehti viileällä verannalla. Ystäväni puu taas menestyi samanlaisessa paikassa ja lämmössä. Toivottavasti saat puun talvehtimaan sisällä.

Ihmisten erilaisuus on kyllä joillekin vaikea asia. Itsellä vammainen sukulainen ja kun hänen kanssaan kuljen kadulla tuijotusta ja supattelua hän saa osakseen.....valitettavaa...ja hänellä mysö psyyken puolen ongelmaa mikä näkyy...
Ei ole helppoa....ja koskaanhan ei tiedä jos omalle kohdalle osuu esim. masennus.

Mukavaa torstaita kuitenkin...mukavaa kun kommentoit käydessäsi blogissani.
-Krisse-

Anne kirjoitti...

Moikka taas :)
Mun olivipuu on myös sisälle tuotu...ja on jo yhden vuoden sisällä ollut eli talven. On ollut ikkuanan ääressä ja ulkoseinä vieressä. Älä pelästy jos heittää lehtensä sisälle tultuaan...vaan anna aikaa ja rakkautta ;) Kyllä se siitä virkoaa.
Aurinkoista loppuviikkoa.
Kuullaan :) Anne

taburetti kirjoitti...

Kiitos Merja, Krisse ja Anne kommenteistanne!!
Kiitos Anne oliivipuun talvihoito ohjeesta... eli sisällä pidän ja lupaan jutella ja antaa rakkautta sille.
Torstaita kaikille teille..:))
Jaana

Eva-Liisa kirjoitti...

Oliivipuusta ei ole kokemusta. Onko sitä ihan kukkataloissa myytävänä? Olisi kiva itsellekin ostaa oliivipuu.
Minunkin pitäisi jossain välissä keretä Prinsessaa katsomaan. Ovat kovasti kehuneet sitä. Timo kOivusalon Kaltevatornikin kertoi samasta aiheesta, sen kävin katsomassa joku vuosi sitten. Hyvä ja puhutteleva kuva.

Mukavaa alkanutta lokakuuta, joko se syyskuu meni?!

Taina kirjoitti...

Kaunis ruusukimppu maljakossa,ihanan vaaleanpunaisia:)Mukavaa syksyistä viikonloppua sinulle!

Unknown kirjoitti...

Ihania juttuja olet puuhastellut.
Minäkin ajattelin mennä katsomaan sen Prinsessa-elokuvan ystävättäreni kanssa, sain häneltä synttärilahjaksi elokuvalipun.
Kuule-tuosta oliivipuusta, itselläni on ollut sama oliivipuu nyt neljä vuotta ja olen sen istuttanut ruukkuun oikeasti ( siis en ole jättänýt siihen istutusruukkuun pelkästään) ja talvet se on viettänyt n. 5-8 asteen viileässä varastossa, olen silloin tälläin talven aikan antanut sille vettä ettei pääse kuivahtamaan. näillä konsteilla olen saanut pysymään hengissä, huoneilman on liian kuiva ja lämmin sen totesin taas toisen oliivipuun kanssa, jota yritin talvettaa sisällä.
Oletko saanut aiemmin runkoruusut talvehtimaan maahan laitettuna?

Mukavaa viikonloppua

Tiina kirjoitti...

Minulla ei ole kinä tuota oliivipuuta ollut, jotenkin luulen että ei hengissä selviäsi tämän hoitajan tykönä.
Prinsessan aion myös minä mennä katsomaan, kehuja on siitä niin monelta taholta tullut.

Tytti kirjoitti...

Heissan Jaana koitappa nyt suojata hyvin nuo kasvisi,voiko teillä kellarissa mitään säilyttää talven yli?Hyvää viikonloppua (:

taburetti kirjoitti...

Kiitoksia kaikille ihanille kommenteistanne.... ne lämmittävät aina yhtä ihanasti.
Mukavaa viikonloppua kaikkille!!
Jaana

Marie Elisabeth kirjoitti...

Meiltä tämä haravoinnin tuoma ilo on jäänyt ja varmaan jääkin väliin :)
Tuota elokuvaa pohdin itekkin, että pitäisi mennä katsomaan. Vaikuttaa hyvältä ja ajatuksia herättävältä.

Aurinkoa viikonloppuusi <3