torstai 26. elokuuta 2010

Kertokaa minulle....:))

Torstai on toivoa täynnä vai onko............:))
Nautin aamu teeni ruokailuhuoneen pöydän vieressä, jonne sytytin itselleni kynttilän
antamaan valoa ja lämpöä hieman kylmään aamuun.





Niin taas ollaan sairaslomalla, ehdinhän olemaan töissä reilut kolme päivää.
Olen päättänyt etten puhu liian henkilökohtaisista asioistani blogissani, mutta nyt minun on aivan pakko kysyä teiltä, joille sairaus on astunut niin hallitsevaksi, ettette pysty tekemään työtänne. Ja jolle olemassa olevat työympäristöt eivät sovi.
Miten olette selvinneet siitä kaikesta, mistä olette löytäneet oikeat polut jatkaaksenne eteenpäin.
Itse olen, niinkuin jo viime postauksessa sanoin, kuin tienristeyksessä tiedän, että nyt olen tullut tämän tieni päähän, niinkuin lääkärinikin on sanonut.
Mutta olo on kuin matto olisi vedetty omasta työelämästä pois alta.



Olisin niin iloinen jos haluaisítte kertoa omasta kokemuksestanne minulle.
Ehkä saan itselleni jonkin punaisen langan pätkän.
Voitte kertoa sen myös sähköpostilla jaana@sisustuspalvelutaburetti.fi.






Kollaasi eteisestäni, musta iso peili on mieheni pappan veljen tekemä eli ikää sillä on jo kunnioitettavat vuodet.

Sovitusnuken päällä on isomummoni takki, jolla myös on ikää, mutta joka on niin hyvässä kunnossa. Ja mikä kangas takissa on ja mitä käsityötä.
Takkia meinaan itse käyttää erinäisissä tilaissuuksissa .
Pihassa kukkineen laventelin talletin tekemääni sydän kranssiin .


Syksyisen ihanaa viikonloppua kaikille toivottaen

Lämmöllä Jaana

20 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

Jaa..mistähän aloittaisi.
Minulle tuli tuo sama asia eteen noin 5v sitten kun sain pahan nilkkamurtuman. Ja elämäni työikä oli kulutettu jalkojen päällä touhuten ja liikkuen välillä verkkaisemmin ja välillä juosten..ainakin melkein.
Kun murtumaa aluksi hoidettiin oletin että palaan normaalisti työelämään kun sairasloma loppuu. Mutta toisin kävin. Lääkäreiden töppäyksen myötä jalkaani tuli paha hermovaurio joka hallitsi elämää niin totaalisesti että ei meinannut normaalista olemisestakaan tulla mitään , saatikka että oisin pystynyt töihin palaamaan.
Ensin masennus valtasi. En pystynyt tekemään kotona mitään , en pihalla mitään. Ja tällainen korkkarifriikki suri sitäkin että mitä teen 60 paria korkokenkiä..nautettavaa ajatellakin sitä. Mutta kaikki ajatukset kiersivät laidasta laitaan. Onneksi minulla on sellainen mies joka tukee ja auttaa....vaikka joskus kyllä meinasi loppua käsivällisyys häneltäkin. Kovat kivut vaivasivat ja minä olin pahalla päällä. Onnelsi lapsenlapset saivat minuun elämäniloa jatkaa taistelua kipuja vastaan. Kaipasin työtovereita..sosiaalinen elämä oli aika vähissä.
Mutta..aika auttoi niinkuin kaikissa ikävissä asioissa yleensä. Meni kyllä monta vuotta ennenkuin olin "ennallani"
Joku kadehtii minua kun saan olla kotona ja tehdä mitä haluan. Sanonkin aina..vaihdetaan jalkaa ja puhutaan sitten.
On se vaikeaa jo pelkkä sopeutuminen. Ja sitä tuntee itsensä tarpeettomaksi. Ja kiukuttelee..turhasta.
Mutta yritä katsoa asioita uusin silmin ja löytää uusia asiota työnteon tilalle. Aikaa menee ennenkuin tottuu..ja joskus tuntuu ettei totu ollenkaan...Ystävät ja perhe ja lapsenlapset..siinä minun tukipilarit nykyisessä elämäntilanteessa.
.
toivon sinulle myötäisiä, mukavia tuulia jaksaa uudessa elämän tilanteessa. Ja puhuminen auttaa..koska työstä poisjäänti on aina kriisi elämässä..tapahtukoonkin se eläkkeelle jäämisen muodossa tai sairauden vuoksi.
Jaksamista...
-Krisse-

Seija kirjoitti...

Hei Jaana, Krisse tuossa viestissään kirjoittaa täyttä asiaa. Tuttuja tuntoja ovat kaikki minullekkin. Laitoin sulle sähköpostia:)

taburetti kirjoitti...

Kiitos Krisse elämäsi kertomuksesta. Olethan sinäkin käynyt aika asian lävitse, pienestä nilkkamurtumasta tuli elinikäinen vaiva.
Itselläni on kysymys astmasta, joka on niin aktiivinen että mikään lääkitys ei tahdo riittää.
Otan täydet lääkkeet inhalaattorina kortisooni, 2 erilaista avaavaa, tilanjatkeen kautta ja lisäksi joudun syömään vähän väliä kortisooni kuureja.
Tiedän että työympäristölläni on negetiivinen vaikutus ja nyt ollaankin siinä tilanteessa,että lääkärini on sitä mieltä että en voi harjoittaa omaa työtäni työolosuhteet eivät sovi sairaudelleni. Eli minä olen koko prosessin alussa, mitä tästä eteenpäin, mitä se on mitä pystyn tekemään.
Kyllä sairaus voi hankaloittaa elämää niin paljon.
Tiedän niinkuin sanoit nyt on löydettävä uusia asioita, uusia voimavaroja, joka minunkin kohdallani on vahvasti oma perhe.
Mutta niinkuin tiedät sosiaalisena ihmisenä on halu olla mukana ja perheellähän on myös omat juttunsa.
Eli monta monessa ja mitä vielä tuleman pitää.
Kiitos että jaoit tarinasi kanssani!
Lämmöllä Jaana

Ainosofia kirjoitti...

Hei Jaana,

toivon sydämestäni sinulle voimia ja jaksamista.
Ikävä sairaus, mutta varmasti kaikki järjestyy ♥

taburetti kirjoitti...

Kiitos Seija sähköpostistasi ja
Kiitos ainosofia.

Pienina askelin mennään kohti uusia tuulia....:))

Jaana

Krisse kirjoitti...

Jokaisella asialla mitä meille tapahtuu on tarkoituksensa..niin minä uskon....

taburetti kirjoitti...

Kiitos Krisse.
Niin minäkin uskon ja varmasti kun aikaa on kulunut löydän asiasta jo positiivisia puolia.
Jaana

Arja kirjoitti...

Hei Jaana! Olen samassa tilanteessa kanssasi, mutta kylläkin eri syystä...olen ollut kotona yli 10 vuotta ja nyt olen parisen vuotta tehnyt osa-aika töitä. Jos haluat jutella laita mailia..en halua kaikkien luettavaksi elämääni.
Voima halaus täältä<3

Heidi kirjoitti...

Heippa rakas Jaana <3

Halusin vielä tänne tulla sinulle sanomaan pari sanaa...

Mutta jotenkin nyt en löydä sanoja. Itse olen sairastanut jo muutamia vuosia ja teen töitä vain puolittain...

Joku päivä kirjoitan sinulle sähköpostia...siihen asti lämpimiä ajatuksia ja enkelten kosketusta...

Marge kirjoitti...

Hei Jaana!

Joskus elämä yllättää. Aluksi voi tuntua, että se on negatiivista, mutta kun aika kuluu, voi huomatakin, että asia kääntyikin toiseen, iloiseen suuntaan. Tätä toivon sinulle! Olen itsekin ollut työelämän suhteen risteyksessä, mutta en sairauden vuoksi. Nyt pidän työstäni, joka on oikeastaan uusi, vanha työ;) Sinulle voimia ja siunausta! Uskon myös, että kaikella on tosiaan tarkoitus:)
Lämmin halaus, Marge

taburetti kirjoitti...

Kiitos Arja, Heidi ja Marge sanoistanne.
Nyt vielä ajatukset sekaisin, uskomattomia asioita saa aikaan kun joutuu tekemään isoja muutoksia ja tietää että ne ovat väistämättömiä.
Toivon kaikesta seuraavan jotakin hyvää!
Kaikkia teitä kiittäen!
Jaana

Arja kirjoitan sinulle sähköpostia.

Merja K kirjoitti...

Itselläni ei ole kokemusta tällaisesta, mutta rakkaalla ystävälläni kylläkin. Ihailen hänen tyyneyttään ottaa tilanne vastaan, - hän elää päivän kerrallaan, eikä murehdi huomisesta. En tiedä pystyisinkö itse samaan.

Itse uskon, että asiat tapahtuvat syystä ja että asioilla on tapana järjestyä. Uskon myös, että ihminen saa sellaisen taakan kannettavakseen,jonka pystyy kantamaan.

Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin, voimia sinulle!

taburetti kirjoitti...

Kiitos Marja kommentistasi!
Itse omaan hieman liian hätäisen luonteen, haluan selvittää asiat heti tässä ja nyt. Ehkä minun on aika nyt opetella keskeneräisyyttä ja koetettava opetella elämään päivä kerrallaan.
Lämmöllä Jaana

Eva-Liisa kirjoitti...

Toivon voimia kovasti sinulle!!

Olisiko nyt niin että sinulla olisi tässä muutoksen paikka elämässäsi?! Joskus ei itse tietoisesti sitä tiedä,mutta kun elämä pysäyttää, voi joskus uudesta alusta olla apua. Minäkin uskon että kaikella on tarkoituksensa. Kun yksi voi sulkeutuu, toinen avautuu.

Olisiko nyt elämän tarkastelun paikka, mitä haluat elämältä, mitä haluaisit tehdä jnee, ehkäpä jotain uutta ilmaantuu sinulle. Olisiko nyt tauon paikka, ota aikaa itsellesi ja anna ajan kulua, etsi uusia suuntia elämääsi. Kyllä elämä vielä kantaa!

Tsemppiä!

taburetti kirjoitti...

Kiitos Liisa kommentistasi!
Itsekin uskon näin kunhan pääsen tästä vaiheesta eteenpäin.

Mukavaa viikonloppua sinulle toivoen!!
Jaana

Taina kirjoitti...

Moikka! Tulin käymään blogissasi sattuman kautta ja tulempa uudemman kerran,kaunis blogi sinulla.:)Tervetuloa myös käymään minun blogissani!

Marianne kirjoitti...

Heippa Jaana ! Täällä ollaankin isojen kysymysten edessä.
Toivon sinulle paljon tsemppiä ja voimia tulevaan. Kaikki varmasti järjestyy tavalla tai toisella.

(( Iso Hali ))

taburetti kirjoitti...

Tansku kiitos ensi vierailustasi blogissani ja varmasti tulen vasta vierailulle blogiisi.
Marianne kiitos sinulle!!
Jaana

Tytti kirjoitti...

Tiesin Jaana, että lääkäri oli sitä mieltä että astman kanssa ei ole leikkimistä,mutta ajattele että tämä aukaisee sinulle uuden oven,ei tiedä mitä kaikkea sieltä löytyy.Niinkuin tiedät itse olen avannut monta ovea ja aina olen jotain uutta saanut elämääni. Asiat järjestyvät tavalla tai toisella.. nimimerkillä kokemusta on (:

taburetti kirjoitti...

kiitos Tytti...:)) Tiedän sinä jos joku tiedät.
Toivottavasti matkanne oli mitä ihanin ja nautitte.
Kuullaan pian!!
Jaana