lauantai 25. lokakuuta 2008

Aatoksia Joulun odotusta

Launtai illassa ollaan jälleen ja niin pian jo lokakuu alkaa olla loppusuoralla ja siirrytään marraskuuhun.
Aikaa viime kertaisesta postauksesta on taas vierähtänyt, mutta en missään tapauksessa ole unohtanut teitä rakkaat ystäväni. Teistä monista on tullut tärkeitä, vaikka en teitä henkilökohtaisesti tunnekaan.


Elämässä tulee vastaan monen näköisiä juttuja, niinkuin kaikki tiedämme, aina ei ole kysymys sairaudesta vaan joskus jostakin muusta, mutta kuitenkin isoista asioista.
No, meidän kohdalla asiat ovat tällä hetkellä niin ja.... no,... minä kun olen tällainen, niin olen sitten miettinyt asioita yötä myöten. Eli yöllä istun alakerrassa pöydän vieressä juoden teetä ja miettien..... vaikka tiedän...... mutta minkäs itsellesi voit.
No, toivon ja uskon, että kaikki hiljalleen selkiytyy..........
Mutta kaikki energiani tuntuu tällä hetkellä kuluvan tähän.







Kaikille teille ihanille ihmiselle/ystäville toivon näillä kuvilla ihanaa tulevaa joulun odotus aikaa.
Sytytetään kynttilä ja hiljennytään nauttimaan vain hetkestä!!!
Halauksin Jaana

15 kommenttia:

Minttu kirjoitti...

Hei!
Uskon myös niin, että asiat aina jotenkin järjestyy ja lopulta jopa parhain päin... Tsemppiä toivottelen sinulle! Ihanan tunnelmallisia ja kauniita kuvia... Hyvää viikonlopun jatkoa!
Terveisin Minttu

Tiina kirjoitti...

Samaa mieltä täällä... onneksi asioilla on tapana järjestyä.
Vaikka itse olen aivan samanlainen... pyörin vain yöllä sängyssä pohtien ja miettien... vaikka useinhan on vielä niin että yön pimeydessä ne murheet tuntuvat vieläkin suuremmilta kuin päivänvalossa, itselläni ainakin näin on... Mutta; voimia ja jaksamisia siulle.. mie tässä murehdin terveyttäni... kohta taas lonkkaleikkaus edessä ja en millään enää jaksaisi tätä... mutta tämä on sitä minun elämääni ja muuta ei vaan valitettavasti voi olla... näin se vaan menee..

Sirkka kirjoitti...

Jokainen kuukausi on elämisen arvoinen kuukausi, päivistä puhumattakaan...minulle sinä Jaana olet tärkeä! Kauniista asetelmistasi kiittäen , muista valvoa kynttilääsi!

taburetti kirjoitti...

Minttu, Tiina ja Sirkka kiitos kommenteistani!!
Itsekin jo monessa sopassa keitettynä uskon, että kyllä asiat aina jotenkin järjestyvät. Huolimatta siitä kuitenkin olen myös aina välillä murehtija ja miksihän sitten onkin aina niin, että ne asiat tulevat voimakkaimin päälle yöllä, yön hiljaisina hetkinä.
Vielä rohkaisuistanne kiitäen!!
Halauksin Jaana

Marja Kristiina kirjoitti...

Tavalla tai toisella kaikki selviää, saa päätöksensä. Elämä jatkuu, ehkä hiukan erilaisena, ennen pitkää kuitenkin hyvänä.

Epätietoisuus on raskasta, roikkuminen ja odottelu on niinikään raskasta. Eikä silti muuta voi. Joskus on pakko istua yötä myöten teekupin äärellä ja koittaa laittaa asiat järjestykseen omassa päässä. Joskus se on myös tilapäisesti mahdotonta mutta uskon vahvasti, että lopulta perspektiivi ja sisäinen rauha löytyy.

Me menetimme eilen perheenjäsenen lyhyen sairauden jälkeen. Ehdimme jo huokaista, yhtäkkiä kaikki kääntyi parempaan. Ja samantien se tapahtui. Nyt ymmärrän paremmin tämän kuvion, vaikka se epäreilulta tuntuukin.

Järjestelyjä on paljon ja olo on niin kummallinen. Lapsi auttaa keskittymään hetkeen, arkeen. Hänen ei tarvitse tätä taakkaa kantaa.

Lämpimät terveiset ja paljon voimaenergiaa sinne lähetän!

Kamomilla kirjoitti...

Mysky pauhaa ja ulkona on pimeää...
Voimia sinulle toivoopi kamomillas

titta kirjoitti...

Uskomattoman kauniita kuvia :) Minultakin voimia ja halauksia.

maiju kirjoitti...

Yöllä mietittynä kaikki tosiaan tuntuu paljon pahemmalta, mutta mitäpä sitä itselleen voi, jos on murehtijatyyppi eikä saa ajatuksiltaan rauhaa. Itsekin ole sellainen, ei auta mikään, jos joku juttu painaa. Toivottavasti pian helpottaa!

Lopuksi vielä VAU - tuo kodinhoitohuoneesi on aivan huippu!

Marja Kristiina kirjoitti...

Lämpimät, lämpimät kiitokset kultainen Jaana. Runo oli ihan mielettömän ihana, tietysti itkeä vollotin mutta sain siitä myös paljon lohtua. On niin hyvä tietää, että olet siellä.

MK

Vuokko kirjoitti...

Niin kaunis blogi sinulla, löysin Mustikkamäen blogin kautta. Saanko lisätä omiin suosikkeihin?
Vuokko

jaana kirjoitti...

Hei kaimaseni!

Elämä pyörittää toisinaan melko rankasti. Joskus ei voi kuin istua ja odottaa mihin hyrrä pysähtyy.
Voimia sinulle!

Halaten Jaana

Kirsi kirjoitti...

Hei Jaana,

Kiitos vierailustasi blogissani, täällä olenkin käynyt ihailemassa aiemminkin, kaunis on blogisi.

Muista, että joskus vastoinkäymiset ovat naamioituja onnenpotkuja : )

ps. toki saat lisätä mimut blogilistallesi.

Kirsi

Merja K kirjoitti...

Heissan siellä, voimia ja jaksamista, toivottavasti asiat selkityvät.

Kauniita kuvia

Sarppa kirjoitti...

Minusta tietynlainen alakulo kuuluu elämään, tosin se ei saisi sitten jäädä päälle..

Niinkuin onkin jo sanottu asioilla on tapana järjestyä..fiilistele ja pohdi rauhassa vaan.. täällä me ollaan..

Ja kiitos kauniista kuvista..

taburetti kirjoitti...

Kauniit kiitokset kommenteistanne!!
On se vain uskomatonta kuinka paljon niistä saa voimaa, vaikka kaikki olette minulle ns. vieraita ja silti tunnutte niin kovin tutuilta.
Elämä on luopumista monista asioista, siihen on vain pakko tottua ja opetella.
Asiat vielä melko epäselvänä, toivon, että ne alkaisivat hiljalleen selkiytymään ja loksahtamaan paikalleen. Itsellä päällä edelleen tietty alakuloisuus, vaikka koetankin päästä siitä irti.
Vuokko toki saat lisätä minut listallesi ja Marja Kristiinalle voimia, ja kiitos!!
Kiitos vielä teille kaikille!!!
Sydämellä Jaana