sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Omenoita

Sunnuntai illan tervehdys. Uusi viiko on jälleen edessä, uusine juttuineen.
Ulkona ilma tuoksuu syksylle vaikka pelargoniat vielä ovatkin täydessä
kukassa. Puiden kellertävä lehtimatto alkaa täyttää pihamaan.
Päivä hämärtyy iltaan ennenkuin huomaatkaan.
On tullut SYKSY!

Ja siispä..........................


Oliivipuun oli aika muutta ulkoa sisälle, suojaan kylmentyviltä öiltä.


Oli aika kerätä omenoita, syötäväksi, leipomuksiin, hilloksi ja kuivattavaksi.




Tänä viikonloppuna oli omenoiden laittotalkoot.


Kunnes illalla saimme palkita itsemme omenapiirakalla vanilja
kastikkeen kera.
Haistellaan, maistellaan ja nautitaan syksystä!!
Lämpimin syksyisin halauksin Jaana




14 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Meillä tänään mehuntekoa omenoista... ja ehkä piirakkaakin.
Mukavaa alkavaa viikkoa.
-tiina-

Marja Kristiina kirjoitti...

Ihanan tunnelmallista. Kyllä syksy osaa olla kaunista aikaa.

Mutta apua, minä tahdon teiltä nuo kaksi ruskealla verhoiltua tuolia!!!!!!!

taburetti kirjoitti...

Heissan !
Tiina myös oikein mukavaa viikkoa sinulle. Ja tsemppiä omenoiden laittoon,,, niinkuin joulussa on oma tuoksunsa on myös syksyssä ja siihen kuuluu juuri omenoiden tuoksu.
Marja syksy on kaunista kunhan vain pysyy kuivana, ettei ala ne sateet. Voi, heti kun kyllästyn tuoleihini ilmoitan sinulle. Vielä tällä hetkellä pidän niistä itsekin. Olivat muuten edullinen ostos huutonetin kautta.
Syksyisen kaunista maanantaita teille molemmille!!
Jaana

Sirkka kirjoitti...

Kaikki puhuvat syksystä, minulle syksy alkaa lokakuussa...:)
mutta omenapiirakantekoa ja makua en voi vastustaa.
Sinulla on niin kauniin seesteistä.
Rauhallista iltaa, kauniiden ajatusten kera.

Jaana kirjoitti...

Nuo nojatuolit ovat varsinaiset herkut!

Nam, minun alkoi tekemään mieli omenahilloa! Saisinkohan äidin ylipuhuttua?!

Oikein mukavaa vikkoa sinulle!

Kamomilla kirjoitti...

Oi, mikään ei maistu niin ihanalta kuin omatekoinen omenahillo!!

taburetti kirjoitti...

Sirkka, voi kiitos kommenteistasi.
Omenapiirakka vaniljakastikkeella on myös minun suurta herkkuani.
Jonna, omenahillo myös täällä nam.... tänäänkin söin sitä aamupuuroni päällä. Kiitos tuolieni kommentista, olen itsekin tyytyväinen niihin.
Kamomilla, kiitos kommenteista.

Jaana

Marja Kristiina kirjoitti...

Sydämelliset kiitokset, ystävä kallis! Ja justiinsa vein paketin postiin :-)

Omenahillosta tuli vielä mieleeni tuollainen 20 v takainen surkuhupaisa episodi kun olin mummini asunnonvahtina risteilynsä ajan ja satuin löytämään jääkaapista purkillisen omenahilloa; alahyllyltä kahden maitolitran takaa. Minähän rakastan omenahilloa yli kaiken joten ennen kuin ehdin saada itseni kuosiin, olin syönyt jo n. 3/4 purkista. Toisaalta en uskonut sen rakasta mummia kovasti haittaavankaan. Matkalainen palasi ja soitti hämmästyneenä 2 päivää myöhemmin ihmetellen miten ihmeessä omenahillo oli voinut kadota parempiin suihin vaikka hän oli PIILOTTANUT SEN.

Reippaalla ruokahalulla varustetun pikkuveljen kanssa samassa taloudessa tuolloin asuvana olin sitä mieltä että piilottaminen tarkoittaa lukkojen taakse pistämistä, ei kahta maitopurkkia...

H ennA kirjoitti...

Hei...täällä ollaan keikuttu puussa kurkotellen omenoita ja ne ei ota lopukseen..on leivottukin ynnä muuta sellaista omenaan liittyvää..

Oikein mukavaa viikon jatkoa!

Kram Anne

taburetti kirjoitti...

Heissan!
Marja olen aivan samaa mieltä ... lukkojen taakse jos jotakin pitää piilottaa. Silloin kun himo johonkin iskee niin se iskee.
Eilen juuri 16-v. tyttäremme sanoi tunnustuksen isälleen, että söin sun puolikkaan suklaalevyn. Hänen piti kuulemma ottaa vain yksi rivi, mutta ennen kuin hän edes tajusi niin käsi meni vain sinne ja otti enemmän.... nämä himot!!!

Henna, voi älähän vain sitten tipu puusta jos kiipeät kovin korkealle.

terkuin Jaana

maano kirjoitti...

oih ..omppuhilloo ..nam :)

Marja Kristiina kirjoitti...

Sydämellinen kiitos myötäelämisestä ja kannustuksesta, tuli niin hyvä olo.

Alan saada päätäni järjestykseen ja olen tullut siihen tulokseen, että minä jaksan juuri nyt, jaksan toistenkin edestä. Vielä tulee aika, jolloin on minun vuoroni olla väsynyt.

Olen usein sanonut, että se mikä ei tapa, tekee helevetin katkeraksi. Mutta en tiedä, ajattelenko ihan oikeasti näinkään. Kärsimys ei jalosta, mutta ehkä se tuo tullessaan tietynlaista ymmärrystä ja herkkyyttä nähdä aika syvälle. Mutta kyllä se vie voimia, voi hyvä luoja sentään. Aikaisemmin olen oikeastaan ollut tekemisissä vain omien sairauksieni kanssa, tämä on uusi tilanne. Mutta minä selviän.

Lämpimät terveiset!

Marja Kristiina kirjoitti...

Ihana juttu, lämpimät terveiset! Jään odottamaan mielenkiinnolla, mitä niille teet :-)

Tiina kirjoitti...

Moikka!
Kyselit siitä hyllystä, se on Madam Stoltzin ja olen ostanut sen Sisustus Country Puodista, hyllyä (ainakin oli) saatavana kahta eri leveyttä, miulla se kapeampi tuossa.. :)