Maaliskuussa...:)))

Ihastuttavaa alkanutta maaliskuuta kaikille vierailijoilleni!!

Ja kiitos teille, jotka jätätte pienenkin jäljen vierailustanne ...:)))

Meillä lapsukaiset viettävät talviloma viikkoa.....

Tänä vuonna meillä ei ollut perheenä talviloma suunnitelmia, mutta hyvin nuo nuoret

ovat omaa tekemistä keksineet.... eipä heitä paljon ole näkynyt, kuin syömässä.

Pientä on tapahtunut kotirintamalla......

Lieneekö säällä ollut heti tekemistä tämän kanssa, koska huomaan piristyneeni

huomattavasti ja kaikki tuntuu taas paljon mukavammalta

Tässäpä aikaansaannoksiani....

Rappukäytävä sai uuden valaisimen ja rappusiin maalasin Nro1 -16,

siinä oli pientä iltapuhdetta.

Liitutaulumaali löysi tiensä kotiimme ja lasten toiveesta suostuin lopulta maalaamaan

eteisessä olevan wc:een oven sillä.

No, saahan sitä olla jotakin pientä hauskaakin sisustuksessa....

Tällä viikolla oven teksti on vaihtunut vinhaan tahtiin.....

milloin lukenut viestiä minulle, mistä lapsensa löytää, milloin kirjoitettu ajatelma,

milloin kirjoitettu muistutusta mitä kaupasta ja olihan ovi piirretty

jo täyteen sydämiäkin kun palasin illalla kotiin....:)))

Myös muutama uusi sisustustarra teksti löysi tiensä meille......

Yksi niistä pääsi eteisen ja verannan väliseen oveen ja toinen keittiöön.

Tänään vietän rauhallista iltaa aivan itsekseni ja ajattelinkin tämän kirjoituksen jälkeen

hakea kupin teetä,

istahtaa lempi tuoliini, nostaa jalat ylös

ja tarttua kirjaani. 

Ehkä laitan vielä rauhallista klassista musikkia hiljaiselle taustamusiikiksi....

Ihana oma  hetkeni...:)))

Pitihän minun teille vielä näyttä seinäkaappini, joka aikaisemmin oli valkoinen,

mutta nyt sai pintaansa mustan värin.

Huomaan selkeesti tuovani sisustuskseeni pieniä mustia pisteitä...

Ja, jaa a,.. minkähän värin sinne toisi valko/mustan rinnalle kevääksi...

Katsotaan.... varmasti lopulta päädyn taas valkoiseen...

Nyt kaivaudun tuonne lempi tuoliini ja nautin...:))

Ihania hetkiä teille kaikille!

Lämmöllä Jaana

Oliivipuuni elää...:))

Ajatelkaahan, tajusin tässä päivänä eräänä, että olen saanut oliivipuuni menestymään talven

ylitse... jihuuu.

Vai nuolaisenko ennen kuin tipahtaa, vanhan sanonnan mukaan, eli toivotaan, että se

jaksaa pitää itsensä kunnossa oikeaan kevääseen asti, ettei vain nyt kehujeni jälkeen tiputa

lehtiään ja kuole.

Olen myös saanut mårbackani menestymään talven ylitse.... siispä olen tainut oppia jotakin.

Mini päivänkakkarani lasikuvun sisällä antaa lupauksen tulevasta keväästä ja

kesästä...:)))

Kotona eri projektit odottaa valmistumista. Paljon on keskeneräistä ja johonkin malliin

pitäisi saada projektit toukokuun viimeiseen viikonloppuun mennessä kun on keskimmäisemme

valmistujaiset.

Työelämään palaaminen on verottanut minua melko lailla, joten odotan innolla kevättä, jotta

saisin jälleen kiinni projekteihini.

On nimittäin tuskallista kun on monennäköistä mitä tehdä, mutta oikeastaan

mihinkään ei saa kunnolla otetta.... uh.

Kertokaa minulle käykö teille näin???

Itse olen jo miettinyt on ikä tehnyt minulle kepposen, kuvittelen usein tekeväni paljon enemmän

kuin mihin jotenkin kykenen.

Ja uskon, että kaikkeen tähän on tullut mukaan armeliaisuutta itseäni kohtaan,

otan asiat hieman eritavalla kuin esim. 10 vuotta sitten.

Olen huomannut, että ei elämä kaadu vaikka jokin juttu jäisi tekemättä.....:))

Eräänä iltana tässä, innostuin tekemään kirjoituksen pöytäämme ja 

ompelin  myös  kaitaliinan joka sai samaisen kijoituksen molempiin päihinsä.

Näin tämä elämä täällä pakkasen ja lumen keskellä on kulkenut eteenpäin.

Toivoen ja odottaen kevättä...:)))

Oikein ihanaa tulevaa viikonloppua teille kaikille!

Lämpimin terkuin

Jaana

Kevttä kohti...:)))

Ihastuttavaa ja niin talvista keskiviikko päivää!!

Ulkona pakkanen paukkuu ja ei vielä loppua näy näille pakkasille.....

Mutta ehkä kuitenkin hiljalleen se kevätkin sieltä tulee.

Aurinko ainakin on suonut meille loistoaan tosi monena päivänä,

harmina vain ollut se, ettei pahemmin ole voinut nauttia siitä pihalla.

Ja villasukat ovat kovassa huudossa meidän perheessä.

Minä olen niiden vakio käyttäjä aina, mutta nyt on jopa isäntä

kaivanut villasukkansa esiin.....

Meillä kun vanhan talon tapaan eivät lattiat ole niin kovin lämpöisiä

ainakaan näillä pakkasilla... mutta onneksi on villasukkia...:)))

Viime postauksessa ollut tapetti herätti muutamassa kiinnostusta ja lupasinki

kertoa teille sen tiedot, kunhan pääsen töihin.

Ja tässä ne nyt tulevat tapetti on siis Eijfingerin Black&White kirjasta.

Ja ainakin Tampereelta saa Nekalan Rauta Otrasta.

Oi katsokaahan kuinka keväisiä tapetteja.....

Kuvasin näitä töissä, ei siis ole tulossa minulle mihinkää....

niin tai... tiedä häntä....

Jos vaikka  mökille, jonnekin pienen pieni juttu.

Nämä toivat niin kevät fiiliksen ja karamellit mieleen....:))

Täällä siis fiilistellään jo kovasti kevättä....

jaksaisipa vain odottaa.

Nyt kevät haaveet unholaan ja takaisin töiden pariin...

tai siis töistä kohti asiakas käyntiä..:)))

Lämpimin

Terkuin

Jaana

Tapetteja ja Ystävänpäivää..:)))

Tulevaan makuuhuoneeseen, alakertaan, ollaan miettitty tapettia ja lopulta

vaihtoehdoksi jäi kaksi...

Toinen romanttinen kukka ja toinen tämä joka nyt sitten seinään tuli...

Mietin edeelleen hieman oliko valinta oikea, mutta tämä oli mieheni suosikki ja....:))

Tiedättehän... solidaarisuus???

No, mietin, että tapetti seinä on niin pieni, että sen on pian vaihtanut toiseen, jos

alkaa mietityttämään...

Näistä sorvatuista kaide puista ja liimapuusta on tarkoitus saada

aikaiseksi jotakin tapetti seinälle.... näytän kunhan olen saanut valmista.

Tällä keskimmäisen lapseni kuvalla, joka on muuten kuopuksemme ottama, koetti

erilaisia valoitus juttuja. Toivotan teille kaikille mitä ihaninta YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!!

Lämpimin Ajatuksin..:)))

Jaana

Talvista keskiviikkoa..:))

Helmikuisen keskiviikon tervehdykset teille kaikille......:)))

Ulkona käy aikamoinen talvinen tuuli ja pakkasmittarikin on noussut -10 asteeseen.

Minä olen hiljalleen palaillut pienin muutoksin työ elämään ja voi miten tuntuukaan

mukavalta. En olekaan tajunnut kuinka paljon olen kaivannut töihin......

Siis nautin taas täydellä innolla töissä olosta.

Tosiaan pieniä muutoksia olen ollut pakoitettu tekemään oman terveyteni

takia, mutta nämä muutoksetkin ovat tuoneet tullessaan uusia haasteita

ja uusia tuulia työhöni

Eli tuoneet mukanaan pelkästään hyvää....:))))

Meidän perheessä ollaan tutustuttu siedätyksen saloihin. Minulla, kaikeksi onneksi,

alkaa nyt ylläpitovaihe. Sillä alkuvaiheessa olen saanut jos jonkin

moista reaktiota. Viimeisimpänä niistä sain koko keholleni nokkosihottuman,

joka kutisi minussa päästä jalkapohjiin asti.... No, onneksi tilanne raukesi

kortisoonin avulla.

Ja tosiaan tänään aloitettiin kuopuksellamme koivon ja timotein siedätys.

Ja keskimmäisellemme suositeltiin myös siedätystä, kun on ampiaiselle niin

allerginen,että kulkee kesät ebipenkynä taskussa.

Kotosaralla remontit ovat pienessä vaiheessa koko ajan katsotaan koska saataisiin valmiiksi.

Tosin mieheni vitsailee, että kun jossakin saadaan aikaan valmista keksin

minä jo hyvän idean toisaalle.

Voipi se näinkin olla....:))

Tosin toukokuussa meillä alkaa mökki projekti eli kaikki kotijutut jäävät katkolle

kesän ajaksi.

Ihanan mukavaa talvista keskiviikkoa teille kaikille ihanille

lukijoille, jotka jaksatte poikketa ja vielä jättää pienen

kommentinkin....:)))

KIITOS!!!!

Lämpimin Ajatuksin

Jaana

Salin peili/pöytä

Tänään kerron teille pienen tarinan, joka koskee eteisen suurta peili/pöytäämme.

Uskotteko te, että kalusteilla on "sielu"?

Kertovatko teille kalusteet omaa tarinaansa?

Tämä tarina on kerrottu mieheni mummun perspektiivillä.

Siirrymme ajassa vuoteen 1941 Suomi on sodassa Venäjän kanssa, ensimmäinen evakkomatka

on takana.

Joulukuussa 1941 pääsimme takaisin Karjalaan Killatsun rannalle. Voi sitä juhlaa, vaikka ruokana olikin jäätyneitä perunoita, mutta me olimme kotona!!!

Hiljalleen elämä palasi uomiinsa. Oli lehmä ja sikoja. Myllystä tuli jauhoja ja elämä alkoi olla omavaraista.
Asuttavana oli tupa ja kaksi kammaria, n. 120m2.
Mylly oli rannassa, vähän ylempänä saha ja puusepänverstas. Talo ja sauna olivat ylimpänä.
Kanssamme asui myös mieheni äiti.

Koskesta tuli runsaasti kalaa, joka olikin ensisijainen ravintomme.
Rauha oli jonkinlainen, miehet pääsivät viikonlopuiksi kotiin lomille.
Puolisoni, joka oli puuseppä, niinkuin veljensäkin, jotka lisäksi pyörittivät myös sahaa, alkoi tehdä kotiimme kalusteita. Olin suunnitellut kamariin suuren peilin, jollaisen olin nähnyt aikoinani pappilassa. Ja hiljalleen tuo peili/pöytä alkoi valmistua.
Itse jouduin tekemään paljon myös miesten töitä, koska hehän olivat viikot poissa.
Niinpä minä heräsin joka aamu klo 4 ja klo 5 laitoin sahan turbiinit käyntiin ja siitä alkoi päiväni....

Elämä kulki eteenpäin, saha laajensi toimintaansa, työntekijöitä oli 21.
Rautateitse vietiin puutavaraa Viipurin satamaan ja sieltä Englantiin.
Elämä tuntui mukavalta, vaikka uhka leijuikin ilmassa.

Kunnes 20.6.1944 alkoi toinen evakkomatkamme.... pitkä matka, joka monen mutkan kautta päättyi
uuteen kotipaikkakuntaamme satakuntaan.
Karjalaan oli jäänyt muistomme, kotimme, kalusteemme ja  Maija kissa naukumaan portin pieleen.

Nyt oli vain alettava rakentamaan perheellemme uutta kotia... pienin askelin.
Pyynnöstäni mieheni teki minulle myös kopion Karjalaan jääneestä isosta peilistä/pöydästä.
Ja tarina jatkuu......

Tämä samainen peili kulki mieheni mummolta mieheni tädille, Joka vuosia myöhemmin kysyi minulta olisimmeko minä ja mieheni kiinnostuneita ottamaan haltuumme tämän suvussa kulkeneen peilin.
Meille se oli kunnia.....
Pitää kodissamme kaluste, joka kantaa mukanaan pientä suvun tarinaa.

Siis tällä peilillä on tarina mukanaan, jonka aikoinaan on mieheni mummo kertonut minulle....
ja toivon sen jatkavan seuraaville sukupolville...:)))

Tarinan myötä toivotan ihanaa viikonloppua..::))))

Lämmöllä Jaana







Helmikuussa ollaan..:)))

Tammikuu on siirtynyt taka-alalle ja ollaan siirrytty helmikuuhun

eli kevättä kohti mennään....

Täällä jo odotellaankin innolla kevättä, ensi kukkia, jotka puskevat

itsensä läpi pienen lumikerroksenkin.

Keittiössämme on viime päivinä kuulunut nauru....

Siellä on touhunnu 15 vuotiaamme tehden meille Italialaista ruokaa,

18 vuotiaamme tehden meille iltapalaa...

Ja tietenkin minä touhuten siellä lähes joka päivä.

Onneksi kiireisimpinä päivinä olen saanut apua myös siipaltani....

Keittiö on tosiaankin kodin sydän... sinne huomaan

meidän kaikkien ahtautuvan, kertomaan päivän tapahtumista ym.

Näitä hetkiä tulen varmasti kaipaamaan, kun lapseni jonakin

päivänä lähtevät omiin oloihinsa, niinkuin vanhin tyttäreni jo

onkin tehnyt.

Onneksemme saamme nauttia hänen seurastaan usein...:)))

Katsotaan joko meillä ensi syksynä puhaltavat muutosten tuulet....

Meillä kun nuorimmainen haluaisi lähteä opiskelemaan valokuvaus puolta

ja lähin koulu siihen on n. 150km päässä.

Eli toisin sanoen hänen pitäisi asua siellä viikot.

Tiedätte varmasti miten äidin sydäntä riipaisee päästää kuopus 15v. opiskelemaan

toiseen kaupunkiin pois kotoa.

Ja taas toisaalta enhän voi olla hänen haaveidensa tiellä, sillä hänellä on selviä

tavoitteita mihin hän haluaa, ja se on mielestäni ihanaa, sillä monihan

tämän ikäinen ei edes vielä tiedä mitä haluaa.

Niin ja keskimmäinen tyttäreni valmistuu keväällä ja pyrkiin jatkamaan ja todennäköisesti

muuttaa pois kotoa.....

Niin lapsethan ovt meillä vain lainaa...:)))

Mutta suuri on muutos äidille....

Kaikesta huolimatta käsittelyssämme on ollut kuopuksemme

huone....

Hän on itse suunnitellut huoneensa, käyttäen siinä feng shuita apunaan.

Eli kaikki siellä on hänen kättensä jälkeä ei minun.

"Palli", jonka löysimme aikoinamme vintiltämme sain minä päällystää

mustalla pelavalla.

Aikaisemmin siinä oli kaunis oranssi tekokarva päälinen.

Näette mahdollisesti kuvaa huoneesta myöhemmin, kun kaikki on valmista,

jos ja kun kuopukseni antaa siihen luvan...

eli katsotaan kuinka käy.

Olen ollut koko ikäni intohimoinen aforismien, runojen ja ajatelmien kerääjä.

Kerään kaikki ne ylös, jotka jotenkin koskettavat minua...

ja voitte uskoa, että niitä on kerääntynyt jo uutama kirjallinen.

Ja taas tuli yksi kirja täyteen ja hankin uuden kirjan,

todella viehättävän, joka vielä kaikenlisäksi tuoksuun miedosti laventelille...

Ihastuttava....:)))

Mikä sen ihanampaa kuin avata kirja, jossa koskettavia runoja, ajatuksia

ja josta vielä leijuu ihana tuoksu.

Kevättä odotan jo innolla vaikka pihamme onkin täynnä lunta.

Näin jään haaveilemaan tulevasta keväästä ja

kukista jotka työntyvät mullan läpi ilahduttamaan minua..:)))

Kuitenkin nauttien vielä tästä helmikuusta sen suomasta valosta.

Lämpimin ajatuksin

Jaana