Nyt näytän teille kuvia joita minun piti jo aikaisemmin näyttää, mutta ajaitukset vei tämä järkyttävä tapahtuma, joka edelleen myllertää mielessä.
Olen jo pitkään suunnitellut minäkin pitäväni pienet arpajaiset. Oikeastaan alkujaan oli tarkoitus heti kun 20 000 tulee täyteen kävijöissä..... no se tuli jo , mutta nyt tulevat arpajaiset.Palkinnot tämän yläkuvassa olevan saippuapaketin lisäksi esittelen seuraavassa postauksessa.
Mutta kaikki tähän ja seuraavaan postaukseen aina 1.10 ASTI KOMMENTIN JÄTTÄNEET osallistuvat arvontaan!!!!!!
Siis kommentteja, KIITOS!!
Sitten muutamaan kuvaan.........
Esittelen teille taulun , joka löysi minut! Niin..... lapsuuden kodissani oli aivan samanlainen taulu, jonka äitini oli saanut ns tyttönä ollessaan ystävättäreltään lahjaksi.Taulu oli kotini niin kutsutussa valkoisessa huoneessa, jossa oli vanha valkoinen kalusto ja jota pidimme vähän parempana huoneena.
Taulu oli aina puhutellut minua, siinä oli jotakin herkkyyttä. Kun sitten äitini pois nukkumisen jälkeen jaoimme tavaroita oli meitä kaksi sisarusta, jotka pidimme samasta taulusta niinpä
oikeudenmukaisuuden nimiin suoritimme arvonnan ja sisareni sai kyseisen taulun.
Tosin taulu löytäisi tiensä jonain päivänä takaisin minulle tai lapsilleni, koska sisarellani ei ole lapsia ja hän halusi niin, että kun hänestä aika jättää tulee taulu minun perheelleni.
No, edellis päivänä minä poikkesin lähi kirpputorilla ja mitä minun silmäni näkivätkään Marjatta taulu 1934-35 vuodelta oli edessäni, aiavn samanlaisena kun sen muistan....... en saanut silmiäni irti siitä.
Ja niin sitten lähdin kotiin taulun kanssa joka oli löytänyt minut.
Minulle kun on suotu kaksi tytärtä niin sanoin tyttärilleni, että nyt kumpikin saa aikoinaan omat taulut, toinen tämän ja toinen sisareltani.
Eilen illalla sytytin kynttilät palamaan taulun alapuolella ja ihailin taulun herkkyyttä, niinkuin monet kerrat lapsuuden kodissanikin.
Mitä mieltä olette taulusta???

























