Reilu viikko on kulunut niin nopeasti, etten ole edes itse huomannut ja siksipä
viime kertaisesta postauksestakin on kulunut aikaa.
Eilen innostuin siivoamaan pihaa kesäkukkasista. Lapset sain seurakseni
haravoimaan, joskin aika ajoin tuntui, että ääntä ja nahistelua oli
enemmän kuin haravointia. Ja välillä vaahteran lehdet lentelivät heiltä ilmaan
enemmän kuin kottikärryihin. Mutta oli silti mukavaa katsoa kun
sisarukset nauroivat ja ilakoivat yhdessä....
niin ja menihän ne lehdet sitten lopulta kompostiin
Oliivipuun toin sisälle pakoon yöpakkasia.
Ja nyt mietin minne sen laittaisin, jotta saisin sen menemään talven ylitse.
Kertokaahan minulle missä itse säilytätte oliivipuutanne, onko se ihan huonetilassa vaiko
jossakin viileämmässä??
Runkoruusuni kaadoin ruukuista maahan ja kasasin niiden päälle lehtiä ja
heti lumen tultua kasaan lunta, niin katsotaan josko saan ne menestymään talven yli ja
voin jälleen ensi keväänä laittaa ne ruukkuihin.....
siis pientä kokeilua.
Vielä sain leikata muutaman ruusun oksan sisälle pöydälle ilostuttamaan itseäni.
Illalla kävin tyttärieni kanssa elokuvissa katsomassa suomalaisen
elokuvan Prinsessa.
Kannattaa käydä katsomassa, elokuvahan kertoo Anna Lappalaisesta
eli Prinsessasta, hänen elämästään Kellokosken sairaalassa.
Elokuvan jälkeen mietin jälleen miten paljon meidän oma suhtautumisemme
elämään vaikuttaa kaikkeen.
Olipahan tilanne mikä tahansa elämässä kunhan säilytämme positiivisen elämän
asenteemme ja elämän uskomme niin selviämme monesta.
Ja toisaalta miten me ihmiset olemme tehneet raamit monelle
asialle, miten erilailaisuus peloittaa ja saa meidät varautuneiksi.
Miksi me ihmiset emme voi olla hieman suvaitsevampia toisiamme
kohtaan, niin.... miksi mieluummin puhumme pahaa kuin hyvää.
Sillä olisihan elämä paljon parempi paikka elää kunhan tukisimme
toinen toisiamme ja olisimme suvaitsevampia erilaisuudelle
ja toinen toisillemme.
Näillä ajatuksilla toivottelen mukavaa torstaita!!!
Lämmöllä Jaana